Göteborg juhlii 15 vuotta suomen kielen hallintoalueena

Yhä harvemmat göteborgilaiset osaavat suomea. Göteborgin kaupungin ruotsinsuomalaisen neuvoston toinen varapuheenjohtaja Maarit Jaakkola on kuitenkin todennut myös kasvavaa kiinnostusta ruotsinsuomalaista identiteettiä ja kulttuuria kohtaan. 
 
– Kiinnostus ruotsinsuomalaiseksi tunnustautumista kohtaan vaikuttaa kasvaneen. Yhä useampi toisen ja kolmannen sukupolven ruotsinsuomalainen on osoittanut kiinnostusta suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan, Maarit Jaakkola toteaa. 

Suuria eroja ryhmän sisällä 

Maarit on itse syntynyt Suomessa. Hän tuli Ruotsiin 13–14 vuotta sitten ja työskentelee nykyisin dosenttina Göteborgin yliopistossa.
 
– Useimmat Suomesta tulleista maahanmuuttajista tulivat tänne 1960- ja 70-luvulla työskentelemään teollisuudessa. Useimmat minun ikäiseni ovat toisen sukupolven maahanmuuttajia, jotka ovat syntyneet ja käyneet koulunsa täällä, hän jatkaa ja lisää: 
 
– Ryhmämme on monin tavoin kirjava niin sukupuolen, iän, koulutustason kuin uskonnonkin osalta. Tästä syystä vähemmistömme ei aina pysty antamaan selkeää vastausta, kun meiltä kysytään ”mitä te haluatte”. 

Kieli ja kulttuuri pysyvät elävinä 

Maarit Jaakkola uskoo, että Göteborgin kuuluminen suomen kielen hallintoalueeseen on ollut ratkaisevan tärkeää.
 
– Hallintoalue on tärkeä väline kielen ja kulttuurin elävänä pitämisessä. Ruotsinsuomalaisen neuvoston kautta voimme välittää näkemyksemme poliitikoille. Minun on vaikea nähdä meitä ryhmänä, ellemme kuuluisi suomen kielen hallintoalueeseen. 
 
Yksi tärkeä näkökohta on oikeus tiettyihin kunnallisiin palveluihin suomen kielellä. Göteborgissa on neljä esikoulua, joissa on suomenkielistä toimintaa. Myös kahdessa kaupungin hoito- ja hoivakodissa on suomenkielistä toimintaa, mutta suomenkielisistä paikoista on pulaa. 
 
– Niihin on pitkä jono samalla kun kunnan on vaikea löytää työntekijöitä, jotka osaavat ja uskaltavat puhua suomea, Maarit Jaakkola toteaa.           

Toiseksi suurin suomenkielinen kunta

Myös Tarmo Ahonen on vähemmistöneuvoston jäsen. Hän lähti Ruotsiin töihin Volvolle 1960-luvulla ja osallistui jo varhain pyrkimyksiin saada Göteborg liittymään suomen kielen hallintoalueeseen.

– Perustelimme kantamme sillä, että Göteborg oli Tukholman jälkeen maan toiseksi suurin kunta, jossa puhuttiin suomea, Tarmo Ahonen toteaa. 
 
Alkuvuosina monet suomenkieliset vanhemmat ottivat yhteyttä häneen, kun he halusivat lapsilleen suomenkielisen koulu- ja päivähoitopaikan. Se oli yleistä alkuaikoina, mutta on käynyt yhä harvinaisemmaksi 1980-luvulta lähtien. 

Kuinka pitää yllä kulttuuria? 

Nykyisin Tarmo Ahonen ei aseta enää kielikysymystä etusijalle. Kysymys on siitä, kuinka saamme pidettyä kulttuurin elävänä. 
 
Hän suhtautuu myönteisesti esimerkiksi Studieförbundet Vuxenskolanin kansallisten vähemmistöjen kulttuuritaloon, joka on saanut Göteborgin kaupungilta 1,8 miljoonaa kruunua yhdistystukea. Yhdistysavustus ei hänen mielestään ole kuitenkaan paras tapa rahoittaa tämäntyyppisiä panostuksia.
 
– Asiat on mielestäni koordinoitava paremmin. Nykyisellään vähemmistökulttuurien ylläpitäminen on jätetty aivan liian suurelta osin yhdistysten ja vapaaehtoisjärjestöjen harteille, Tarmo Ahonen toteaa. 

Kirjasto ja koulu voivat tehdä paljon 

Maarit Jaakkola asettaa edelleenkin suomen kielen etusijalle. Hän pohtii, olisiko ruotsinsuomalaista kulttuuria ylipäätään olemassa ilman yhteyttä suomen kieleen, ja tähdentää, että on tärkeää integroida kieli yhteiskunnan rakenteisiin. 
 
– Kirjastot ja koulut voivat tehdä paljon saadakseen nuoremman sukupolven löytämään vähemmistökielet ja kiinnostumaan kulttuuriperinnön eteenpäinviemisestä , Maarit Jaakkola toteaa.